Muistatteko heitteille jätetyn 2-vuotiaan dobermannipojun Lordin loppuvuonna 2004?

Entinen omistaja tuomittiin viime viikolla 40 päiväsakkoon, oli syytettynä eläinsuojelurikoksesta. Ei vain Lordin, vaan monen muunkin eläimen osalta. Mielestäni todella lievä tuomio, mutta sinänsä linjassa maamme oikeuslaitoksen tavassa tuomita eläinsuojelurikosasioissa.

Laitan tähän alle "pelastusoperaatioon" osallistuneen Raisan kirjoituksen tapauksesta...

Hain Lordin lokakuussa 2004 eräältä maatilalta, sillä Dobermann Rescue sai ilmoituksen koirasta. Koira oli elänyt koko kesän ja syksyn pihalla ulko- muttei kuitenkaan tarhakoirana, vaan naruun kytkettynä, vailla koirankoppia tai mitään suojaa, ja yöpyikin taivasalla. Jo syyskuussa oli ollut hallaöitä ja lokakuun öinä jo pakkasta. Eikä siinä kaikki, koira oli kytkettynä kuristuspannassa.

Kun saavuin pihaan, Lordi oli kytkettynä hyvin lyhyessä, reilun metrin pituisessa narussa pihalla. Se oli todella laiha ja kauttaaltaan hilseessä. Se tepasteli hermostuneesti ja oli selvästi koko ajan hieman kylmissään. Ruoka- tai vesikuppia ei näkynyt lähettyvillä. Minuun vieraana ihmisenä se suhtautui luottavaisesti ja ystävällisesti. Kun avasin auton oven ottaakseni sieltä kameran ja kuvatakseni koiraa, jota siinä vaiheessa talutin hihnassa mukanani, se pomppasi suoraan autoon sisään eikä olisi tahtonut tulla sieltä pois.

Sen kaulassa oli märkivä haava kuristuspannassa riuhtoilun ja lämpimikseen hyppelyn seurauksena. Sen silmät olivat täynnä vihreää rähmää. Ajomatkalla lämpimässä autossa se vajosi syvään uneen, ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Seuraavana päivänä vahvistui eläinlääkärin tarkastuksessa, että sillä oli silmätulehdus. Kaulahaavan hoitoon se sai antibioottikuurin. Tämä reilu kaksivuotias uros painoi 30 kg. Se oli vain luuta ja nahkaa, säälittävä rimpula, vailla lihaksia. Vapaana sitä ei oikein oltu kesän aikana pidetty, koska se kuulemma karkaisi...

Dobermann Rescue alkoi selvittämään koiran tarinaa, alkuperää, omistajaa, ja saikin yhteyden koiran heitteille jättäneeseen. Häntä ei lainkaan huolettanut koiransa tila, olosuhteet, eikä sekään, missä koira oli sillä hetkellä. Hän ei reagoinut tai kommentoinut mitenkään, kun kerroin koiran lääkärikäynnistä, silmätulehduksesta ja märkivästä haavaumasta niskassa. Hän antoi myös ymmärtää, ettei nähnyt mitään pahaa siinä, että koira oli ollut ulkona yötä päivää lokakuussakin.

Olihan siellä liuta muitakin eläimiä, kun hain Lordin, joista tein eläinsuojeluvalvojalle ilmoituksen. Osa eläimistä saatiin pelastettua, osa ei. Esimerkiksi kaksi chinchillaa jouduttiin lopettamaan, koska ne olivat jo niin häiriintyneitä, sama tuli myös yhden koiran kohtaloksi. Yksi koiranpentu, jonka kasvattaja kävi hakemassa sieltä pois, oli myös viettänyt kesän hihnassa pihalla. Tänä päivänä tuolla nuorella koiralla on virallisesti E-lonkat, muilla sisaruksilla on terveet lonkat, vanhemmilla A-lonkat - pentuajan väärä ravinto ja liikunnan puute mitä ilmeisimmin tämän kohtalon takana. Toivottavasti niille muille koirille kävi paremmin...

Surullisin tarina on mielestäni sen jackrusselinterrierin, joka menehtyi naruun kytkettynä maatilan pihapiirissä. Se oli ollut kiinnitettynä aitaan; yksin jäädessään tämä terhakka pieni russeli oli päättänyt hypätä aidan yli, siinä onnistuen. Mutta hihna olikin niin lyhyt, ettei koira yltänyt maahan toisella puolella, vaan kuristui hengiltä.

Ehkä vielä surullisempaa on se, että tällä ihmisellä on tänäkin päivänä liuta uusia eläimiä, myös koiria! Ja tietäen tämän käräjäoikeus tuomionsa langetti.

Lordillehan kävi lopulta hyvin, se sai mitä parhaimman kodin Markon luota dobberi Amandan kaverina. Tänä päivänä Lordi painanee muuten noin 40 kg...

Muistutuksena kuvia siitä, miltä Lordi näytti lokakuussa 2004